Piru kun aika menee sitten nopsasti jalleen kerran. Meikallahan tosiaan alkoi paasiaisloma 22.3. ja silla lomalla tassa ollaan edelleen. Huoh, ensiviikolla onneksi taitaa olla jotain pienta yliopistolla, ainakin yksi inclass essay, etta jotain tekemista sentas. Ensiviikon jalkeen onkin sitten taas yksi viikko lukulomaa ja Sisko ja siskon mies tulee tanne! Jee!!!! Kohtahan ne on jo taalla! :) Se onkin tassa ehdoton kohokohta, muuta ihmeempaa ei enaa ole tiedossa, vaan pakkailua, lentolippujen jarkkailya, niin ja tietysti kokeisiin lukua.

Ollaan pakkailtu Damienin kanssa jo kolme matkalaukkua ja perjantaina pitaisi menna ostamaan yhteista uutta laukkua, kun mulla on jo kumpikin matkalaukku pakattuna ja kamaa viela riittaa ainakin yhden laukullisen verran. Taalla Irlannissa on ollut aivan ihanaa, mutta nyt kun kotiinpaluu alkaa lahestya lahestymistaan niin en suoraan sanottuna malta enaa odottaa! Ihanaa nahda Pinni ja Leevi, perhe ja ystavia!! Ihanaa nahda Helsingin siistit kadut ja suomalaista maaseutua, metsia, jarvia, aaaahhh! Ihanaa paasta omaan kotiin, eika tarvi jakaa kamppaansa enaa kenenkaan sottasen kamppiksen kanssa. Damienin kanssa toki, mutta se on aivan eri asia ja Damien ei onneksi ole sottainen.

Taalla ei tosiaan tunnu enaa miltaan uudelta ja ihmeelliselta. Tassa on nyt nahty ihan tarpeeksi. Irlanti on toki mukava maa, mutta ei tama loppujen lopuksi ole sen kummosempi kuin vaikka Ruotsi tai mika maa hyvansa. Tai mieluummin taalla asuisin kuin Ruotsissa, mutta kaikkein mieluiten kylla Suomessa. Suomiii! Ja mun kotomaan kaipuu ei kylla ole mitenkaan pahinta luokkaa, taalla on nimittain ainakin pari suomalaista reissannut jo Suomeen paasiasloman viettoon. Itse sinnittelen sinne kesakuun alkuun. Mutta eipa tassa enaa pitka aika ole. Varmaan tahan paluukuumeeseen vaikuttaa sekin, etta yks (Damien) ei malta pysya nahoissaan tasta Suomeen muutosta, olis jo ihan lahossa ja suunnittelee ja pakkailee kaiken aikaa ja sen kaveri kay tyhjentamassa jo sen huonetta tarpeettomista tavaroista ja huonekaluista, etta elellaan jo lahes taysin tyhjassa huoneessa, jota sisustavat lahinna matkalaukut. Mulla kylla kaikista suurin syy odottaa kotiinpaasya liittyy kylla taysin Pinniin! En vaan jaksa odottaa, etta paasen taas homppailemaan Pinnin kanssa, nukkumaan poski vasten poskea sen kanssa ja pitkille lenkeille. Jannaan myos, etta miten se reagoi kun tulen kotiin, tunteeko se edes, no varmaan, mutta onko se vihainen mulle tai onko se vaan, etta joo, ihan kiva naha, mutta ma kylla jaan ny tanne mummolaan asumaan ku taa on mun koti jne, jne, jne. En malta odottaa! Ja tietysti Leeviakin kova ikava, mutta se nyt ei kuitenkaan varmaan osoita mitaan riemun merkkeja kun nakee mut, se on varmaan vaan, etta ai moi, missas ne herkut on? Tammikuussa oli kylla hassua taalla, kun olin aluksi jatkuvasti menossa elainkauppoihin ostelemaan jotain Pinnille ja Leeville, kunnes sitten muistin, etta eihan ne ole taalla. Pinni-ikavissani menin liittymaan uniteddogs sivuille, missa Pinni on saanut jo koirakavereita ympari maapallon. Kaikenlaista.

Jatan Cobhissa vierailun siksi, kun sisko ja sen mies tulee, etta on itselleenkin jotain uutta ja jannaa vahan, etta ei ole vaan, etta "joo taa ny on tallanen paikka ja taa tallanen ja hohhoijaa, viekaa mut takas Suomeen!!" :)

Nyt ei valitettavasti ole mitaan kivoja kuvia tanne laittaa, eipa tassa ole kuvia tullut otettua enaa aikoihin. Taytyy sitten ottaa sielta Cobhista ja tajusin myos, etten ole ottanut yhtaan kuvaa ihan keskustasta, pitaapa ottaa jossain valissa.

No eipa tanne paljoa muuta. Ilmat olivat maaliskuussa todella kevaiset, mutta viimeviikolla iski joku takatalvi ja etenkin aamuisin ja iltaisin ja tietty oisin on ollut kylma. Toivottavastsi tama menee tasta nopsasti ohitte.

Etta ei tassa muuta kun heippatirallaa vaan!