en keksinyt muutakaan tekemista kuin tulla surffailemaan nettiin ja kirjoittelemaan tanne. Aamupaiva oli kerrassaan luksusauringonpaistetta, mutta eipa sita riemua sitten kauaa kestanyt. Luennoilta paastessa vetta tuli kuin esterin perseesta ja eihan mulla tietenkaan mitaan sateenvarjoa ollut mukana. Sateenvarjo kun pitaisi muistaa ottaa mukaan aina oli taivas miten pilveton tahansa, koska puolen tunnin paasta luultavammin sataa. No ainakin tunnin tai parin.

Tanaan oli luentoja 12-17, mutta jokaisen tunnin valissa oli hyppytunti, eli luentoja oli siis kolme. Toistaiseksi pidan kovasti luennoista, vaikka luokkahuoneet, varsinkin vanhemmissa rakennuksissa ovat kylmia ja opettajilla on kumma himo aina avata ikkuna heti alkajaisiksi, joten takin saa pukea lahes samantien takaisin paalleen, kun sen on riisunut. Jotenkin taalla on enemman opiskelijaolo kuin kotona. Luentoja on joka paiva ja toistaiseksi, varmaan kun opetetaan eri kielella, olen jaksanut keskittya siihen mita sanotaan, enka ole heti harhautunut ajattelemaan omiani.

Eilinen oli mukava paiva. (Tamakin paiva on ollut mukava, mutta mennyt taysin yliopistolla hengeillen, etta ei mitaan erityisen ihmeellista happeningia.) Luentoni loppuivat jo keskipaivalla ja tormasin sattumalta Linaan, suomalaiseen tuttuun, joten paatettiin lahtea kaupungille hengailemaan. Shoppasin hieman tarpeellisia kamppeita, kuten vessaharjan, tiskiharjan, pienen maton huoneeseeni, lampotuoksukynttiloita ja avaimenperan. No yksi paitakin tarttui mukaan, mutta se oli alennuksessa, vain 10€. Sitten iski tajuton tuulisademyrakka ja paatin hurauttaa taksilla kotiin. Ensinnakin, koska kantamuksia oli melko paljon ja ne kaikki tietenkin napparasti paperipusseissa, jotka hajoavat nopeasti sateessa ja toiseksi, taksikyyti ei ole kuin euron kalliimpi kuin bussikyyti ja bussia olisi saanut kuitenkin odottaa iat ajat, jolloin kassini olisivat kuitenkin hajonneet. Lisaksi olisin myos itse kastunut lapimaraksi bussia odotellessa. Jos kantamuksia ei ole paljon, eika saa ole aivan mahdoton niin kavellen matka on noin 10-15min, eli ihan hyvalla etaisyydella tuo kamppa myos keskustaan nahden.

Illalla sitten pesin ensimmaista kertaa pyykkia. Pojat auttoivat oikean ohjelman kanssa, huuhteluohjelmasta he eivat tosin tienneet mitaan, mutta lykkasin jonkun ja ihan puhdasta pyykkia naytti tulleen. Meilla on luksuskuivausrumpu, etta ei tarvitse ripustella pyykkejaan sinne tanne ja odotella pari viikkoa niiden kuivumista. Sitten exploorasin meidan suihkun. Jei, lamminta vetta tuli yllinkyllin ja sain aikaiseksi kunnon turkkilaisen saunan. Tosin kesti aikansa saadella vetta tulikuuman ja jaakylman valilta suhteellisen sopivaksi, eli hieman liian kuumaksi, mutta siedettavaksi. Sitten valmistauduin viettamaan rauhallista koti-iltaa telkun aaressa. Conor ja Brendan lahti leffaan ja jain Conorin ja Evanin kanssa kotiin. Hetken paasta tuli joku niiden kaveri. Sitten tuli toinen. Pian tuli viela kolmas ja kolme kiljuvaa tyttoa vodkapulloineen ja limuineen. Jesus christ! No ne oli ihan hauskoja loputa, varsinkin yksi tytoista, joka ei kiljunut ja kyseli multa kaikenlaista. Conor tarjosi mulle punaviinia, jonka oli saanut lahjaksi, mutta josta han ei tykkaa, joten mikas siina sitten puniviinia siemaillessa ja kovaaanisia irkkuteineja seuraillessa. Tunniksi porukka hiljeni tyystin, kun telkusta tuli Desperate Housewives. Sitten jengi onneksi pian lahtikin ulos, lukuunottamatta Conoria ja Brendania, jotka palasivat leffasta. Kateltiin hetken viela telkkua, polttelin tuoksukynttiloita huoneessani ja siela tuoksui ihanalta kun menin nukkumaan. Nukuin kuin tukki melkein 10h. Hyva juttu, etta nukun hyvin tulitikkuaskissani. Peittoni on ihanan lammin ja paksu. Siita huolimatta minulla oli flanellipyjamani alla kaksi t-paitaa ja lampopullo kainalossa. Sisalla todella osaa olla kylma. Aamulla yksi pojista sanoi, etta se pystyi nakemaan hengityksensa huurun ilmassa kun herasi. Hyrrr! Sain kunniakkaasti ulko-oven lukittua aamulla kun lahdin kampukselle, kun pojat olivat menneet jo. Eilen lahdin ensimmaisena, enka pitkallisen rapellyksen jalkeen saanut ovea kiinni, joten jatin lukitsematta, kun pojat olivat kuitenkin kotona. Sen lukitsiminen kun ei ole mikaan yksinkertainen juttu. Ensin pitaa vetaa ovi kiinni todella lujaa ja sitten kaantaa kahvaa ylos ja samanaikaisesti kaantaa avainta vasempaan. Tama onnistuu yleensa muutaman epatoivoisen yrittamisen ja oh crap, bugger, shit- sadattelun jalkeen.

Taalla yliopistolla ja Corkissa ylipaansa alkaa tuntua jo sen verran kotoisalta, etta eilen unohdin jo tyystin olevani ulkomailla. Kaikki alkaa tuntua ainakin melko tutulta ja rutiinejakin on alkanut jo muodostumaan. Tanaan tutustuin jalleen pariin jenkkiin; Chrissiin ja Brandyyn. Brandy on siis tytto. Juoma-brandyyn en ole pahemmin tutustunut. Hmm, jos kaikki alkaa tuntua nyt jo niin tutulta, niin viikon paasta tunnen varmaan olleeni taalla koko elaman. Kyllastymisesta ei toki ole kyse. Olen vain nopea sopeutumaan, kaiketi. Tuntuu hauskalta hypata irkkuopiskelijan saappaisiin hetkeksi ja on kuitenkin lohdullista tietaa, etta tata ei kesta kauaa, etta se "oma elama" totuttuine kuvioine odottaa muutaman kuukauden paassa, kun paasee taas puhelemaan ihmisten sijasta koiralle ja kanille. :) Toisaalta nyt jo tuntuu, etta tulen aina palaamaan Irlantiin. Taalta lahteminen tulee varmasti tuntumaan kurjalta. Joo, mutta ehka nyt vasta parin viikon Irlannissa oleskelun jalkeen ei kannata alkaa viela miettimaan mahdollisia lahdon tunnelmia. Jatetaan se sitten toukokuulle.

To be in Ireland is a good crack! :)