Paasiasloma siis oli ja meni ja sisko ja siskon mies kavivat taalla. Oli aivan mielettoman ihanaa nahda ja samalla outoa, siis positiivisella tavalla. Siina kun tuli taas enempi suomea puhuttua niin alkoi menna vahan sekaisin, etta milloin puhua suomeksi ja milloin enkuksi ja aloin Damienillekin jotain jauhamaan suomeksi useampaankin otteeseen. Kaytiin sitten tosiaan siella Cobhissa ja Blarneyssa, mutta ei itse Blarney Castlessa, koska olisi joutunut maksamaan jotain 15€ jo siita etta paasee edes linnan pihamaalle kayskentelemaan ja oltiin jokatapauksessa ajateltu, etta itse linnaan ei jaksa menna, kun oltiin oltu aikaisemmin jo Cobhissa samana paivana. Sitten kuljeskeltiin ihan Corkin keskustassa ja naytin kampuksen, jossa kaikki oli tietenkin kiinni kun sattui olemaan Bank Holiday.

Tassa muutama kuva Cobhin satamakylasta:

Ja sitten Corkin keskustasta pari kuvaa:

Jalleen kuvan laatu on mita on, mutta jotain nakee kuitenkin.

Etenkin tuolla Cobhissa oli aivan ihanaa kayda ja tuli itselleenkin sellainen olo, etta on lomalla jossain muualla.

Mitas sitten.. Kolme tenttia on jo ohi ja enaa yksi jaljella ensiviikolla. Tentit ovat tuntuneet menneen ihan ookoosti, vaikka en mitenkaan aivan simona ole lukenut, mutta jotain tietty kuitenkin, etta ylipaataan on uskaltanut tentteihin menna. Tenttikaytanto taalla on verrattavissa Suomen ylioppilaskirjoituksiin. Hirmu vahdittu olo, kun joku on jatkuvasti niskan takana kyttaamassa ja kaikki on hirmu tarkkaa muutenkin. Koekysymykset ovat melko tavanomaisia, tosin jollain luennoitsijoilla on tapana muotoilla kysymykset niin, etta ulkomaalaisena on vaikea ihan heti ymmartaa, etta mista on oikein kyse. Yhdessa kokeessa iski englantilukko, eika meinannut mitaan aluksi osata kirjoittaa enkuksi, mutta kylla se siita sitten onneksi lahti taas.

Enaa noin puolitoista viikkoa kotiin paluuseen!! Ei voi uskoa. Viimekirjoituksessa kirjoittelinkin kuinka on jo koti-ikava ja aivan valmis tulemaan kotiin, mutta nyt sitten taas kun on alkanut tama kotiinpaluu oikein iskemaan tajuntaan niin onkin aivan ristiriitaiset fiilikset. Vahan haikea olo kun miettii, etta sitten ei ainakaan ihan pian tallailekaan naita katuja. Koulu-ja kotimatkalla ei nae enaa lehmia ja lampaita ja vihreita niittyja silmakantamattomiin. Kaikki tienylitykset joutuu taas opettelemaan alusta ja sen etta voi puhua suomea kaupoissa yms. Toisaalta ihanaa olla Hesassa kesalla. Siella kun on niin paljon vaihtoehtoja minne menna hellepaivina, taalla kun on keskustassa vaan yksi pieni ja ankea puistikko ja hieman kaempana sitten isompi puisto, mutta sekaan ole mitaan verrattuna Helsingin puistoihin. Ja onhan siella vaikka mita muutakin. Eipa taalla sinansa enaa olisi oikein mitaan ihmeempaa tekemista, ellei sitten vaihtaisi kaupunkia. Mutta nyyh, haikeaa kuitenkin lahtea taalta. Onneksi Damien tulee mukaan, etta joku on joka paiva muistuttamassa Irlannista. Tuossa hiljan tajusin, etta luennot on tosiaan ohi (olleet jo paasiasloman alkamisesta lahtien), mutta jotenkin sita ei ole aiemmin sisaistanyt ja tuntuu oudolta, etta ei nae enaa luennoitsijoita, etenkin niita kaikista mukavimpia. En myoskaan ymmarra miten olen muka ollut taalla viisi kuukautta, kun tama tuntuu ehka maksimissaan kahdelta. Aika on tosiaan mennyt nopsaan.

Tama olkoon viimeinen raportti taalta Irkkulasta. En malta odottaa etta paasen taas Pinnin ja Leevin touhujen raportoinnin pariin. Niiden blogissa pitaakin tehda jonkunlaista myohaista kevatsiivousta, jahka taalta kotiutuu. Enpa tieda onko tasta bloginpidosta pahemmin iloa ollut muille kuin itselleni, mutta hauskaa on ollut kirjoitella, tosin ehka harvemmin kuin aluksi olin kuvitellut. Ei vaan ole sama, kun ei voi kirjoitella omalta koneelta. Yleensa yliopistolla kun koneelle paasee on ensin ollut luennoilla ja nyt viimeaikoina joko lukemassa tentteihin tai tentissa ja yleensa sen jalkeen ole vaan jaksanut tulla enaa kirjoittelemaan sen kummemmin, etenkin jos on ensin kirjoitellut meileja.

Etta tassa tama Irlannissa oleilu ja raportointi sitten oli. Hoh. Pari Suomikaveria palaa Suomeen jo ensiviikolla ja me sitten heti seuraavan viikon alussa. Hitto, eihan se ole enaa mitaan. Tama loppuaika on kuin joku lyhyt loma ja ma kuitenkin kiroilen kun ei ole muka tarpeeksi aikaa lukea viimoseen tenttiin.

Mutta Heippista vaan. Adios! :)

Ollaan pakkailtu Damienin kanssa jo kolme matkalaukkua ja perjantaina pitaisi menna ostamaan yhteista uutta laukkua, kun mulla on jo kumpikin matkalaukku pakattuna ja kamaa viela riittaa ainakin yhden laukullisen verran. Taalla Irlannissa on ollut aivan ihanaa, mutta nyt kun kotiinpaluu alkaa lahestya lahestymistaan niin en suoraan sanottuna malta enaa odottaa! Ihanaa nahda Pinni ja Leevi, perhe ja ystavia!! Ihanaa nahda Helsingin siistit kadut ja suomalaista maaseutua, metsia, jarvia, aaaahhh! Ihanaa paasta omaan kotiin, eika tarvi jakaa kamppaansa enaa kenenkaan sottasen kamppiksen kanssa. Damienin kanssa toki, mutta se on aivan eri asia ja Damien ei onneksi ole sottainen.

Taalla ei tosiaan tunnu enaa miltaan uudelta ja ihmeelliselta. Tassa on nyt nahty ihan tarpeeksi. Irlanti on toki mukava maa, mutta ei tama loppujen lopuksi ole sen kummosempi kuin vaikka Ruotsi tai mika maa hyvansa. Tai mieluummin taalla asuisin kuin Ruotsissa, mutta kaikkein mieluiten kylla Suomessa. Suomiii! Ja mun kotomaan kaipuu ei kylla ole mitenkaan pahinta luokkaa, taalla on nimittain ainakin pari suomalaista reissannut jo Suomeen paasiasloman viettoon. Itse sinnittelen sinne kesakuun alkuun. Mutta eipa tassa enaa pitka aika ole. Varmaan tahan paluukuumeeseen vaikuttaa sekin, etta yks (Damien) ei malta pysya nahoissaan tasta Suomeen muutosta, olis jo ihan lahossa ja suunnittelee ja pakkailee kaiken aikaa ja sen kaveri kay tyhjentamassa jo sen huonetta tarpeettomista tavaroista ja huonekaluista, etta elellaan jo lahes taysin tyhjassa huoneessa, jota sisustavat lahinna matkalaukut. Mulla kylla kaikista suurin syy odottaa kotiinpaasya liittyy kylla taysin Pinniin! En vaan jaksa odottaa, etta paasen taas homppailemaan Pinnin kanssa, nukkumaan poski vasten poskea sen kanssa ja pitkille lenkeille. Jannaan myos, etta miten se reagoi kun tulen kotiin, tunteeko se edes, no varmaan, mutta onko se vihainen mulle tai onko se vaan, etta joo, ihan kiva naha, mutta ma kylla jaan ny tanne mummolaan asumaan ku taa on mun koti jne, jne, jne. En malta odottaa! Ja tietysti Leeviakin kova ikava, mutta se nyt ei kuitenkaan varmaan osoita mitaan riemun merkkeja kun nakee mut, se on varmaan vaan, etta ai moi, missas ne herkut on? Tammikuussa oli kylla hassua taalla, kun olin aluksi jatkuvasti menossa elainkauppoihin ostelemaan jotain Pinnille ja Leeville, kunnes sitten muistin, etta eihan ne ole taalla. Pinni-ikavissani menin liittymaan uniteddogs sivuille, missa Pinni on saanut jo koirakavereita ympari maapallon. Kaikenlaista.

Jatan Cobhissa vierailun siksi, kun sisko ja sen mies tulee, etta on itselleenkin jotain uutta ja jannaa vahan, etta ei ole vaan, etta "joo taa ny on tallanen paikka ja taa tallanen ja hohhoijaa, viekaa mut takas Suomeen!!" :)

Nyt ei valitettavasti ole mitaan kivoja kuvia tanne laittaa, eipa tassa ole kuvia tullut otettua enaa aikoihin. Taytyy sitten ottaa sielta Cobhista ja tajusin myos, etten ole ottanut yhtaan kuvaa ihan keskustasta, pitaapa ottaa jossain valissa.

No eipa tanne paljoa muuta. Ilmat olivat maaliskuussa todella kevaiset, mutta viimeviikolla iski joku takatalvi ja etenkin aamuisin ja iltaisin ja tietty oisin on ollut kylma. Toivottavastsi tama menee tasta nopsasti ohitte.

Etta ei tassa muuta kun heippatirallaa vaan!

Viime lauantaina oli jalleen arkeologian fieldtrippi. Kelit eivat jalleen suosineet, vaikka ei sentaan kamalasti satanut. Etta sikali. Taisi kuitenkin olla jo myrskyn merkkeja ilmassa, kun sen verran kovasti puhalsi ja vilpostakin osasi olla.

  Linnanmurikka

Rock of Cashel, siis tossa alapuolella.

Yksityiskohta hautausmaalta Rock of Cashelilta. Kivessa siis lukee "Here lies the Body". Tietty toi teksti jatkuu tuolla nurmen alla etta of his and his and blaablaa, mut hauskaa aatella, et siina lukis vaan noin.

Taalla alkaa tuntua jo tavattoman arkiselta. Uutuudenviehatys on karissut ja jotkin asiat ovat kerrassaan alkaneet rassaamaan hiukan. Kuten roskaset kadut ja huono valaistus pimealla, kun jalkakaytavilla on viela koirankakkoja. Sitten tama helkutin tuuli. Ja ja ja... Kotiin! No ei. Kohtahan siella taas ollaan ja tassa on viela yhta sun toista kivaa puhaa, + opiskelut ja noita kotiinpaluujarjestelyjakin pitaa alkaa hyvissa ajoin tekemaan. Yksi kaveri taalta on jo ensi viikolla menossa Suomeen kaymaan ja viemaan jo osan tavaroistaan. Niin ja muutenkin, edelleen pidan kovasti Irlannista ja voisin hyvin taalla joskus pidempaankin asustaa, mutta taalla Corkissa on nyt semmoinen kaikki on uutta, jannaa ja mahtavaa- vaihe ohitettu.

Kielitaidon kehityksesta en talla hetkella osaa sanoa oikein mitaan. Kai se hieman on tassa kehittynyt pakostakin, kun sita tassa lahinna kayttaa enimmakseen. Ajatuksetkin ovat usein englantia ja suomea sekaisin ja taysin sekavia muutenkin. :) Enaa ei vaan silla tavalla oikein huomaa sita kehitysta samalla tavoin kuin aluksi. Uuden sanonnan olen kylla taas oppinut. Eli vaihtoehtona "That's bullshit" voin sanoa "What a load of codwallop".

Joo. Tassa pitas kai kirjastoon marssia kohtapuoliin. Pitaisi jotain kirjoja ettia.

Tassa muutamia kuvia tuolta Kerrysta. Torppona en tajunnut ottaa kannyn laturia mukaan, kun en muistanut, etta kuvien rapsiminen kannykameralla kuluttaa akkua ihan simona, etta loppui sitten melko pian akku ja kuvien ottaminen jai. Mutta tassa nyt naita mita ehdin ottaa.

Meikalainen kamalassa viimassa jyrkanteen reunalla Valentia Islandilla. Valilla tuntui, etta ei uskalla seista, ettei tuuli tempaise jyrkanteelta alas. Tuolla nakyi myos Skellig saaret, minne hullut munkit rakensivat luostarin Irlannin varhaiskeskiajalla. Kuvissa niita ei valitettavasti oikein nay.

Maisemia. Tuolla oli todella hienoa, noi jyrkanteet oli korkeat ja jyrkat, vuoret korkeita ja atlantti lahes turkoosi, mutta eipa noita oikein saa kuviin vangittua, tai ainakaan mina en saa.

Tassa keskiaikaisen linnoituksen raunioita Cahersiveenista.

Sitten ryhmaposeerauskuva, jossa meikan lisaksi tytot on Suomesta ja pojat Usasta. Kuvan on ottanut Tamar Higgins.

Nama kuvat onkin siita harvinaisia, etta meikakin niissa vilahtaa. Pahemmin omia kuvia en kylla tanne lykkaile, kun sen verran epakameraystavallisen nakoinen tuppaan yleensa joka kuvassa olemaan etta oksat pois.

Upeiden maisemien lisaksi reissun parasta antia oli irkkutanssien opettelu. Opeteltiin kolme eri tanssia, yksi oli nimeltaan Ceili ja muiden nimia en muista. Tanssittiin lahes nonstoppina kaksi tuntia ja kylla se ihan kunnon urheilusta kavi, sellaista pomppimista se oli etta huh huh.

Eipa oikein muuta. Essee-deadlinet alkaa painaa paalle. Taalla on oleiltu jo kaksi kuukautta. Suunnitellaan paasiaislomaksi auton vuokrausta ja suhauttelua mm. Belfastiin ja Dubliniin. Paasiasloma alkaakin jo 22.3. ja kestaa tasan kuukauden. Sitten onkin vissiin pari viikkoa vain luentoja kunnes alkaa tentit. Pirun nopsasti tama aika taalla menee, sita tulee paiviteltua miltei joka paiva.

Bye for now.

Aah kevat! Taalla oli kevat viimeviikolla. Nyt on talvi. Ulkona on oisin jopa pakkasta. Yksi asia mika on todella outoa on se, etta taalla ei ole sadellut pahemmin ainakaan viikkoon. Valilla kadut ovat olleet markina kun on mennyt ulos, etta satanut ilmeisesti on jossain valissa, mutta ei onneksi juuri silloin kun itse on ollut ulkosalla. Viimeviikon kevatpaivina kayskentelin taas uusilla seuduilla ja oli hiukan turistiolo.

Kappailin ensin Fitzgerald's Parkiin, jossa istuskelin liian pitkaan kevaasta nauttien, etta sain sitten taas nuhan.

Shaky Bridge.

River Lee.

Cork City Gaoil. Eli vanha vankila. Sisalle en malttanut kauniina kevatpaivana menna.

Jotain hassuja juttuja tassa on tullut mieleen mista pitaa kirjoittaa. Toinen on takalaisten miesten ja poikien tapa pitaa ovea auki naisille, joka on tietysti oikein ihanaa. Taalla yliopistolla suurin osa ovista on lasisia, etta nakee lapi, ja jos mies on tulossa ovesta ja nainen tulossa vastaan, niin miehet aina aukaisee oven ja jaavat odottamaan, etta nainen kavelee ensin, vaikka nainen olisi paljon kauempana tulossa ja mies jotuisi odottamaan. Valilla tuntuu etta pitaa suunnilleen juosta, kun kehtaa odotuttaa toista. Tassa on myos sattunut jo useammin kuin kerran niin, etta joku on jaanyt pitamaan ovea auki minulle, enka ole ollut edes ollenkaan menossa siita ovesta ja en sitten ole kehdannut sanoa, etta eiku ma olen menossa kylla tonne, vaan olen kiltisti kavellyt ovesta ja palannut sitten takaisin. :D

Toinen mielestani melko hassu juttu tapahtui viime viikolla, mika kertoo, etta olen ilmeisesti aika hyvin kotiutunut tanne. Yksi kaveri nimittain sanoi, etta ne suunnittelee menevansa johonkin irkkupubiin, missa ne ei ole viela olleet ja kysyi hauluanko tulla mukaan ja mun ensireaktio oli jotain about etta 'Irkkupubiin! Rakastan irkkupubeja, rakastan Irlantia!' Hetken mietinta, ai mutta mahan olen Irlannissa ja eipa tassa pahemmin muissa pubeissa ole tullut hengailtua kuin irkkupubeissa. Etta ainiin, what a dob. Torppo.

Eipa tanne muuta. Ainiin yhet luennot loppuivat viimeviikolla. En ollut yhtaan varautunut vaan olin jo reippaana menossa luennoille, kun yksi opiskelukaveri sanoi, etta se oli vaan kuuden viikon kurssi. Ihan bimboa. No, mutta more free time! Ihan hyva, kun esseeta alkaa pukkaamaan rytinalla ja kaikkea. Enaa noin kuukausi megapitkaan paasiaislomaan. Hullua. Sita ennen pitaisi kyhata kaksi esseeta ja olikos sita ennen jo joku tenttikin? Voipi olla. Etta kiiretta pitaa. Ensi viikonloppuna Kerryyn. En malta odottaa! Sitten taalla on viela vaikka ja mita paikkoja mita pitaa koluta. Taidan jattaa aika paljon paasiaislomalle, kun on enempi aikaa ja kelitkin lamposemmat.

Pronssikautinen kivikeha.

Oltiin tuossa yli viikko sitten lauantaina paivan mittaisella reissulla arkeologian opintoihin liittyen ja kaytiin tutustumassa eri ikaisiin kohteisiin. Tama kivikeha oli vanhin kohde.

 Tama vampyyrilinna oli taas uusin, eli 1600-luvulta.

Tower House 1500-luvulta.

Hieman epaselva kuva, mutta tuolla vuorella on oikeasti lunta! Tuolla oli maassa muutenkin hiukan vetista lunta, kun oltiin kohtuullisen korkealla ja suhta aikaisin aamulla.

Yksi kohde oli rautakautinen ringfort, mutta se ei oikein kuvissa nayta miltaan, kun ei siita ole paljoa jaljella muutenkaan, kuin vallit puskien peitossa, joten jatan sen esittelematta.

Kelit oli reissussa aika ankeat, kamala viima ja sadettakin ryoppysi vahan valia, joten antoisinta reissussa oli oikeastaan maisemien ihailu lampiman bussin sisalta. Meilla on viela yksi reissu tiedossa joskus maaliskuussa, varmaan silloin on jo hiukan lampimampaa.

Tanaan on mukavan kevaista jalleen, melko lamminta, aurinkokin paistaa ja linnut laulelevat. Mitaan kovin ihmeellista ei ole muistaakseni tapahtunut. Rag viikko oli ja meni, enka oikeastaan pahemmin osallistunut mihinkaan rientoihin, joten kuvatkin jaivat ottamatta. Viime viikolla kavin sentas pubissa vaihtarikavereiden kanssa. Enimmakseen tulee hengailtua paikallisen Damienin kanssa, johon tutustuin tuossa kuukausi sitten, etta en sentaan taalla ihan yksinani koki. Kaydaan kavelyilla, ajeluilla, leffassa, syomassa, tai vaan vietetaan koti-iltaa, etta ihan semmosta normihengailua.

 Biitsilta, missa kaytiin kavelylla. Oli hauskaa kavella ns. meren pohjassa ja katsoa kuinka vesi hiljalleen nousi ja lopulta peitti ne kohdat missa oltiin juuri kavelty. Irlannissa etenkin vanhemmat ihmiset viela terhvehtii kun kohdataan tuollaisissa paikoissa, missa ei nyt kuitenkaan kovin paljoa vakea.

Eilen olin sunnuntaikavelylla laheisen joutsenlammen luona ja eras vanha papparainen tervehti kun tuli kadulla vastaan.

Vahan kokko kuva, mutta toi lampi oli ihan taynnansa joutsenia. Siella on kuulemma myos kaksi mustaa joutsenta, mutta niita en talla kertaa bongannut, taytyy menna sinne joskus enemman ajan kanssa, etta ehdin kavella koko lammen ympari ennen pimeaa. Eilen olin turhan myohaa liikkeella, etta alkoi jo hamartaa kun paasin lammelle.

Lopuksi viela kuva yliopistomme kuuluisista Ogham kivista, olikos ne nyt rautakauden lopulta suunnilleen eli about 400-500 luvulta AD. Hmm, nayttaa kylla tuo kaytava hienommalta kuin itse kivet. :)

Eipa tanne kummempia. 22. paiva lahdetaan viikonloppureissulle Kerryyn. Kaydaan kattomassa kaikkia hienoja linnoja yms. ja paastaan tutustumaan mm. irkkutanssin saloihin. Kivaa! :)

Opin jatkuvasti uusia ilmauksia, esim. taalla Corkissa ei sanota no problem vaan no bother(s) ja sita voikin sitten viljella joka valiin. Langer on taas tays kusipaa tyyppi. What's the story onkin vanha tuttu, mutta siis tarkottaa vaan et mita kuuluu?. Ja on noita muita, mainitsinko jo etta great:in  sijaan sanotaan grand? Etta no bothers langer, that's grand. :)

Eilen alkoi taalla yliopistolla jo aiemmin mainitsemani The Rag Week. Taalla kampuksella on joka paiva paljon kaikenlaista tapahtumaa ja tempauksia, ja iltaisin on aina jotain teemapileita. Pileisiin maksaa jotain 10-15€ sisaan, mutta drinkit on sitten halvempia ja juhlien ja tempausten varat menee hyvantekevaisyyteen, mm. leukemiapotilaiden hoitoon yms. Menen luultavammin torstaina City Hallin Tramp-pileisiin, mutta muuten ajattelin ottaa rauhallisesti naitten juhlimisien kanssa talla viikolla. Viime viikolla pilettaa porskutin hurjana perati kahtena paivana, (joo siis ihan hirmusti) ja vaikka ei mitaan megakrapuloita ollutkaan, niin sen verran voimille otti, etta vielakin on jotenkin veto veks. Tietty ihan sekin vaikuttaa, etta ei ole muistanut oikein syoda pahemmin tassa menna vipeltaessa.

Kamppa on talla hetkella ihan kamala laava. Paljoa huvita edes menna sinne. Siivosin siella viikonloppuna ja kun kamppikset oli olleet siella pari iltaa, niin siella nayttaa taas silta kun ei olisi koskaan siivottukaan. Siivousperiaate nayttaa olevan se, etta eletaan kuin pellossa perjantaihin ja sitten joku siivoaa kaiken parjantaina. Taytyy vaan olla tarkkana, etten se ole aina mina. (Olen voinut tasta aiemmin jo mainitakin, en nyt muista.)Tosin toissa viikolla joku pojista siivosi. Tosin tiskailin niiden tiskeja hieman keskella viikkoa, kun ei suunnilleen hanasta vetta saanut, kun se oli taynna likaisia astioita. Muutenkin ilmaan joutuu suihkimaan vahan valia ilmanraikastajaa, kun ne heittelee kaikki sapuskan tahteet miten sattuu roskikseen haisemaan ja jattaa ruoantahteet kuivumaan astioihin, eika ymmarra edes huuhdella astioitaan syomisen jalkeen. Sitten kun toi roskissysteemikin on noita jatesakkeja niin siina onkin sitten lystikasta olla kun jossain jatesakin pohjilla haisee ruoantahteet, mutta kuitenkin pitaa odottaa, etta sakki tayttyy. Jotkut systeemit ja jutut taalla on kylla niin syvalta, mutta olen kuitenkin sopeutunut hyvin ja pojat on onneksi tosi mukavia ja hauskoja tyyppeja, joten annan anteeksi heidan sottaisuutensa.

Yritan tassa viikon varrella saada jotain kuveja naista rag week hulinoista niin laitan tanne ne sitten ensi viikolla.

Ainiin, keleissa on tapahtunut parannusta. Sataa toki ja tuulee, mutta on huomattavasti lampimampaa kun ensimmaisella Corkin viikolla. Hiphei, kevat tulee! :)

Ok lads, that's all for now. (Corkissa kaikkia voi sanoa ladseiksi, sukupuolesta riippumatta, mutta ei kaikkialla Irlannissa. Tama on siis Corkilainen tapa.)

          

(River Lee)

 Viikonloppukin sitten oli. Mitas tassa on taas ehtinyt sattua ja tapahtua? Let me think... Juu, torstaina iski viimosilla luennoilla kuumeisen viluinen olo, ei siis normaali vilu vaan sellainen kuumeinen, etta menin sitten heti viiden jalkeen himppeen lepailemaan ja perjantaina oli viela sen verran kipea olo, etta jain nukkumaan. Nukuinkin sitten lahes koko perjantain tai lueskelin valilla. Pojat lahtivat kaikki koteihinsa viikonlopuksi, joten jain kokottamaan yksin kampille. Onneksi ehdin kysya miten telkkarin saa paalle, koska sekin on tietysti oma operaationsa. Kanavia on vaikka muille jakaa, joten tuijottelin haltioissani Discovery Knowledge channelia, josta tuli arkeologiaohjelmaa oikein urakalla. Hassua oli bongata juontajana se nayttelija Black Adderista, joka sanoi aina etta: "I have a cunning plan." :) Toiselta kanavalta tuli taas joku visailuohjelma jota juonsi Se "Kylla Jeeves hoitaa, Jeeves", mikalie sen oikea nimi nyt taas olikaan. Eniveis, aluksi tuntui jopa yksinaiselta, kun ei kuulunut poikien polotysta ja kaikki aanet naapureista ja seinista kuului niin selvasti. Vahan jopa pelotti nukkuakin yksin, vaikka ovi oli lukossa, eika muutenkaan ollut mitaan syyta pelata. Viikonloppuna oli sitten jostain syysta lammitys kokonaan pois paalta, eika suihkusta tullut kuin jaakylmaa vetta. Sen verran rupesi tuo kylmyydesta karsiminen ottamaan paahan, etta kavin ostamassa lampopatterin. Se maksoi 29€ ja on kylla ihan hintansa vaarti, nyt ei ole enaa tarvinnut palella. Viimeyona oli kerrassaan kuuma. :) Sitten illalla, siis lauantaina suuntasimme vaihtariporukalla ulos syomaan. Taman jalkeen mentiin viela pubiin istuksimaan ja nautiskelin mm. Guinnessia, Murphy'sia ja Bulmersia. Mukavaa oli ja taas tuli tutustuttua muutamaan uuteen tyyppiin. Kotiin lahdettiin jo yhdentoista jalkeen, joten ei liian myohaiseksi mennyt. Sunnuntaina sitten jamahdin teeveen aareen tuijottamaan jotain Animal Planetia tms. josta tuli ohjelmia koirien uskomattomista urotoista, kun ne pelasti ihmisia ties miten mahdottomista tilanteista. Jotkut tarinat oli niin koskettavia, etta itkea tihrustin ja aloin tietysti ajattelemaan Pinnia ja itkea tihrustin sitten viela enemman. Sitten paatin ryhdistaytya ja lahtea kiertelemaan kaupunkia, sellaisia paikkoja missa en ollut viela kaynyt. Ilma oli vaihteeksi kaunis, joten kavelin Elisabethan Fortille, joka oli pettymys, kun ei siina ollut pahemmin nahtavaa. Sitten loysin jonkunlaisen ulkoilureitin River Lee walkawayn, jota pitkin sitten kavelin muiden sunnuntaikavelijoiden kanssa. Ihan mukava reitti, joki varsinkin on hieno, kun se monin paikoin virtaa aika voimakkaasti.

(Taloja)

Yksi juttu mita kaipaan Helsingista, siis kaupunkina, on puistot. Taalla ei ole pahemmin puistoja. Kaipaan enempi avarampia tiloja. Kampuksella on ehka hieman avarampaa ja sitten River Leen varrella, mutta muuten on vain taloja joka puolella ja kapeita teita. Joku paiva, vaikka huomenna jos saat sallii, taytyy kavella joen toisella puolella kohoavalle jyrkalle kukkulalle, sielta on kuulemma upeat nakoalat ympari kaupungin. Onneksi voi myos tehda retkia lahikyliin, jolloin joka puolella on vain niittyja ja lampaita, eri open spaces silmakantamattomiin.

Parin paivan paasta olen ollut jo kolme viikkoa taalla Irlannissa. Melkein kuukauden. Aika menee nopeasti.

Kevin, ystava Dublinin lahettyvilta, jonka luona olin siis ensimmaisen viikon on tulossa tanne Corkiin jonain viikonloppuna varmaan tassa kuussa tai ensi kuun alussa. Han ei ole ikina ollut Corkissa, joten saan toimia oppaana irlantilaiselle Irlannissa. Varmaankin tulen retkeilemaan myos Kevinin luona tassa aina silloin talloin. Bussimatka ei maksa opiskelijalta kuin n. 5€ Corkista Dubliniin. En kylla ihan ymmarra taalla tata bussien hintapolitiikkaa. Kun taalla keskustassa lahibussilla ajelu yliopistolta keskustaan maksaa hieman yli 3€, kun siis matkan kavelee n. 10 minuutissa. Taksilla taas (jos pitaa paasta keskustasta suoraan kotiovelle painavien kassien kanssa) maksaa n.4-6€, riippuen liikenteesta. Junalla matkustaminen maksaa taas aivan overisti. Aikuisilta junalippu Corkista Dubliniin maksaa n. 60€. Bussilippu siis aikuisilta olisi n. 10€. Mieluummin korottelisin vaikka pari paivaa bussilla halki Irlannin maaseudun ja saastaisin sen 50€ kuin suhaisin parissa tunnissa kalliilla junalla.

(Yliopistoa. Tosta nurmikon keskelta menee ristikkain polut, mutta legendan mukaan reputtaa kokeissa, jos siita kavelee, joten pitaa muistaa kiertaa.)

Sain tanaan postissa isalta kirjan, jonka pyysin lahettamaan, joka kuuluu meilla kurssilukemistoon ja joka minulla sattui olemaan, mutta tietysti kotona. Isa lahetti lisaksi viela levyn Fazerin sinista. Njam njam! Ihanaa! Tack tack vaan Pappa! Irlantilaisbuddyni Aoife selitti rakastavansa suklaata ja maistatti meilla kuulemma megaihanaa irlantilaissuklaata, oliko se nyt Cadbury's tms. mutta ei naa irlantilaiset kylla tieda kunnon suklaasta yhtaan mitaan sanon ma. Ei ole Fazerin sinisen voittanutta. :)

(Yliopiston kampusta, tietysti meilla on myos oma kappeli.)

Tanaan on ollut kevainen ilma. Aurinko on paistellut, jopa lammittanyt mukavasti. Yhdessa vaiheessa satoi tietysti vahan, mutta olin silloin onneksi luennoilla. Taidan lahtea tasta keskustaan hengailemaan, paitsi isommat kaupat taitanevat menna kiinni vartin paasta, siis kuudelta. Taytynee kayda ainakin sateenvarjo ostamassa. Yksi on jo ehtinyt hajota ja yksi unohtui jonnekin. Eli turha investoida mihinkaan hienoon designvarjoon. Toivoa sopii, etta kirjakaupat olisivat viela auki. Niissa on kivaa hengailla vaikka mitaan ei ostaisikaan. Olen jo ehtinyt lukemaan joululahjakirjani, joten jotain halpaa ja viihdyttavaa luettavaa voisi vaikka ostaakin.

(Nakymaa reitilta kampan ja keskustan valilta.)

Ylihuomiseen mennessa pitaa menna rekisteroimaan kurssit mita haluaa tassa kevaalla suorittaa. Eli module registration. Kaikenlaista. Sitten parin viikon paasta on joku ns. charity-keraysviikko, joka kuulemma on yhtakuin joku taysin hullu ryyppyjuhlaviikko, jolloin kaikki kulkee ympari kampusta pukeutuneena mita kummallisimpiin kostyymeihin ja pomppii jokeen ja juo joka paiva, eika mene luennoille. Kuulostaa aika pelottavalta.

(River Lee myohaisiltapaivalla)

Piti liittaa tanne muutamia kuvia, mita olen ehtinyt tassa rapsia, mutta enpa loyda tasta masiinasta mistaan usb-porttia. Tossa on kylla noi disk-luukut, muttei muuta. Ainakin kampuksella myydaan usb-tikkuja, joten luulisi, etta niita jossain voi kayttaakin. Lahes joka paiva loytyy uusia mysteereja ratkottavaksi.

(Glendaloughista Wiclown vuoristosta Uuden vuoden aaton aattona.)

Tanaan on ollut varmaan ensimmaista kertaa sellainen kotiutunut olo. Etta on mennyt jakeluun, etta taalla ei ole vain parin viikon lomalla, vaan monta kuukautta ja se on kivaa. Ja asiat ei tunnu enaa niinkaan uusilta ja ihmeellisilta. On tuttuja ihmisia, kuten kamppikset ja opiskelukaverit, on tuttu kamppa missa asua, yliopistolla tietaa mihin pitaa menna ja kaupunki tuntuu jo tutulta. Osaan kavella lyhyinta reittia paikoista toiseen, enka enaa kierra turhaan mailitolkulla isoimpia teita pitkin. Osaan jopa jo kavella kuten paikalliset pain punaisia. Turistit kuulemma tuntee siita, etta ne kiltisti odottavat, etta valot vaihtuvat vihreiksi jalankulkijoille. Kaupoissa en myoskaan ihmettele, mista niita pusseja otetaan, vaan ne pitaa pyytaa erikseen. Tiedan myos, etta parasta on olla oma, vankkatekoinen kassi mukana, koska pussit ovat suht kalliita ja niin hepposia, etta useimmiten hajoavat jos sattuu vahankin enemman kantamuksia olemaan. Joo, tiedan kai viela jotain muutakin jannaa, mita en ennen tiennyt ja viela paljon on tietamatta. Mutta nyt pitaa seriously lahtea sinne cityyn tai muuten tule taas mistaan mitaan.

Terkkuja!

Edit. 15.1. Loytyihan se usb-portti, se roikkuu tollaisen letkun paassa, oishan se nyt pitanyt tajuta. :) Eli tassa naita kuvia muutama, ei kovin haapposia.

Tanaan oli luentoja 12-17, mutta jokaisen tunnin valissa oli hyppytunti, eli luentoja oli siis kolme. Toistaiseksi pidan kovasti luennoista, vaikka luokkahuoneet, varsinkin vanhemmissa rakennuksissa ovat kylmia ja opettajilla on kumma himo aina avata ikkuna heti alkajaisiksi, joten takin saa pukea lahes samantien takaisin paalleen, kun sen on riisunut. Jotenkin taalla on enemman opiskelijaolo kuin kotona. Luentoja on joka paiva ja toistaiseksi, varmaan kun opetetaan eri kielella, olen jaksanut keskittya siihen mita sanotaan, enka ole heti harhautunut ajattelemaan omiani.

Eilinen oli mukava paiva. (Tamakin paiva on ollut mukava, mutta mennyt taysin yliopistolla hengeillen, etta ei mitaan erityisen ihmeellista happeningia.) Luentoni loppuivat jo keskipaivalla ja tormasin sattumalta Linaan, suomalaiseen tuttuun, joten paatettiin lahtea kaupungille hengailemaan. Shoppasin hieman tarpeellisia kamppeita, kuten vessaharjan, tiskiharjan, pienen maton huoneeseeni, lampotuoksukynttiloita ja avaimenperan. No yksi paitakin tarttui mukaan, mutta se oli alennuksessa, vain 10€. Sitten iski tajuton tuulisademyrakka ja paatin hurauttaa taksilla kotiin. Ensinnakin, koska kantamuksia oli melko paljon ja ne kaikki tietenkin napparasti paperipusseissa, jotka hajoavat nopeasti sateessa ja toiseksi, taksikyyti ei ole kuin euron kalliimpi kuin bussikyyti ja bussia olisi saanut kuitenkin odottaa iat ajat, jolloin kassini olisivat kuitenkin hajonneet. Lisaksi olisin myos itse kastunut lapimaraksi bussia odotellessa. Jos kantamuksia ei ole paljon, eika saa ole aivan mahdoton niin kavellen matka on noin 10-15min, eli ihan hyvalla etaisyydella tuo kamppa myos keskustaan nahden.

Illalla sitten pesin ensimmaista kertaa pyykkia. Pojat auttoivat oikean ohjelman kanssa, huuhteluohjelmasta he eivat tosin tienneet mitaan, mutta lykkasin jonkun ja ihan puhdasta pyykkia naytti tulleen. Meilla on luksuskuivausrumpu, etta ei tarvitse ripustella pyykkejaan sinne tanne ja odotella pari viikkoa niiden kuivumista. Sitten exploorasin meidan suihkun. Jei, lamminta vetta tuli yllinkyllin ja sain aikaiseksi kunnon turkkilaisen saunan. Tosin kesti aikansa saadella vetta tulikuuman ja jaakylman valilta suhteellisen sopivaksi, eli hieman liian kuumaksi, mutta siedettavaksi. Sitten valmistauduin viettamaan rauhallista koti-iltaa telkun aaressa. Conor ja Brendan lahti leffaan ja jain Conorin ja Evanin kanssa kotiin. Hetken paasta tuli joku niiden kaveri. Sitten tuli toinen. Pian tuli viela kolmas ja kolme kiljuvaa tyttoa vodkapulloineen ja limuineen. Jesus christ! No ne oli ihan hauskoja loputa, varsinkin yksi tytoista, joka ei kiljunut ja kyseli multa kaikenlaista. Conor tarjosi mulle punaviinia, jonka oli saanut lahjaksi, mutta josta han ei tykkaa, joten mikas siina sitten puniviinia siemaillessa ja kovaaanisia irkkuteineja seuraillessa. Tunniksi porukka hiljeni tyystin, kun telkusta tuli Desperate Housewives. Sitten jengi onneksi pian lahtikin ulos, lukuunottamatta Conoria ja Brendania, jotka palasivat leffasta. Kateltiin hetken viela telkkua, polttelin tuoksukynttiloita huoneessani ja siela tuoksui ihanalta kun menin nukkumaan. Nukuin kuin tukki melkein 10h. Hyva juttu, etta nukun hyvin tulitikkuaskissani. Peittoni on ihanan lammin ja paksu. Siita huolimatta minulla oli flanellipyjamani alla kaksi t-paitaa ja lampopullo kainalossa. Sisalla todella osaa olla kylma. Aamulla yksi pojista sanoi, etta se pystyi nakemaan hengityksensa huurun ilmassa kun herasi. Hyrrr! Sain kunniakkaasti ulko-oven lukittua aamulla kun lahdin kampukselle, kun pojat olivat menneet jo. Eilen lahdin ensimmaisena, enka pitkallisen rapellyksen jalkeen saanut ovea kiinni, joten jatin lukitsematta, kun pojat olivat kuitenkin kotona. Sen lukitsiminen kun ei ole mikaan yksinkertainen juttu. Ensin pitaa vetaa ovi kiinni todella lujaa ja sitten kaantaa kahvaa ylos ja samanaikaisesti kaantaa avainta vasempaan. Tama onnistuu yleensa muutaman epatoivoisen yrittamisen ja oh crap, bugger, shit- sadattelun jalkeen.

Taalla yliopistolla ja Corkissa ylipaansa alkaa tuntua jo sen verran kotoisalta, etta eilen unohdin jo tyystin olevani ulkomailla. Kaikki alkaa tuntua ainakin melko tutulta ja rutiinejakin on alkanut jo muodostumaan. Tanaan tutustuin jalleen pariin jenkkiin; Chrissiin ja Brandyyn. Brandy on siis tytto. Juoma-brandyyn en ole pahemmin tutustunut. Hmm, jos kaikki alkaa tuntua nyt jo niin tutulta, niin viikon paasta tunnen varmaan olleeni taalla koko elaman. Kyllastymisesta ei toki ole kyse. Olen vain nopea sopeutumaan, kaiketi. Tuntuu hauskalta hypata irkkuopiskelijan saappaisiin hetkeksi ja on kuitenkin lohdullista tietaa, etta tata ei kesta kauaa, etta se "oma elama" totuttuine kuvioine odottaa muutaman kuukauden paassa, kun paasee taas puhelemaan ihmisten sijasta koiralle ja kanille. :) Toisaalta nyt jo tuntuu, etta tulen aina palaamaan Irlantiin. Taalta lahteminen tulee varmasti tuntumaan kurjalta. Joo, mutta ehka nyt vasta parin viikon Irlannissa oleskelun jalkeen ei kannata alkaa viela miettimaan mahdollisia lahdon tunnelmia. Jatetaan se sitten toukokuulle.

To be in Ireland is a good crack! :)